Asianajaja palveluksessanne

Asianajaja palveluksessanne

Asianajaja palveluksessanne

Avoero ja laki

 

Avoliiton päättyessä on muutama murhe vähemmän, jos etukäteen on mietitty keinoja turvata tulevaisuus

Avoerojen yleisyydestä ei ole tilastoja. Se kuitenkin tiedetään, että avoliitossa asuvia on Suomessa yhä enemmän. Elämässä tapahtuu yllättäviä ja ikäviä käänteitä, johon itse ei voi vaikuttaa, mutta niihin voi etukäteen yrittää varautua mahdollisimman hyvin. Yksi keino avoliitossa eläville on tehdä sopimus omaisuuden jaosta tai keskinäinen testamentti ja näin pyrkiä turvaamaan etukäteen mahdolliset ikävät yllätykset.

Avoliitolla tarkoitetaan omaisuuden erottelulaissa (laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta) pareja, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Laissa edellytykseksi on kirjattu yhteistaloudessa asuminen, mutta asumismuoto ei nykyelämässä ole ainoa keino määritellä sitä, mitä yhteistalous tarkoittaa, perinteinen asumismalli ei siis ole se ainoa yhteistalouden muoto. Yhteistaloutta voi tarkoittaa yhteisiin elantokustannuksiin osallistuminen, lasten yhteinen hoito, yhteisten lomien pitäminen tms. Avopuolisot voivat olla samaa tai eri sukupuolta. Parisuhde-edellytys kuitenkin viestii suhteen luonteesta. Parisuhteeseen liittyy tyypillisesti tunnepitoinen sitoutuminen parisuhdekumppaniin, joten ystävyyteen, taloudelliseen välttämättömyyteen tai sukulaisuuteen perustuva asuminen yhdessä ei perusta puheena olevan lain mukaan avoliittoa, joiden erotilanteissa voisi soveltaa omaisuuden erotteluun avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta säädettyä lakia.

 

Kenen omaisuus on, jos avoliitto päättyy avoeroon?

Avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta  annetun lain periaatteena on, että kumpikin avopuoliso pitää itsellään oman omaisuutensa avoliiton aikana sekä sen jälkeen. Yleensähän omaisuus kuuluu sille, jonka nimiin se on hankittu. Kiinteistöjen ja moottorikulkuvälineiden rekisteröinti helpottaa niiden omistussuhteiden selvittämistä, koska se, kenen nimiin omaisuus on rekisteröity, muodostaa oletuksen omistajasta. Kun avopuolisot hankkivat rekisteröitävää omaisuutta, kannattaakin muistaa, että jos omaisuus on tarkoitettu yhteiseksi, se myös rekisteröidään yhteiseksi. Muussa tapauksessa voi näyttö yhteisomistamisesta tulla ongelmaksi jälkeenpäin. Mutta mikäli ei voida selvittää, onko omaisuus yksin toiselle avopuolisolle kuuluvaa vai heidän yhteistä omaisuuttaan, lakiin tuli yhteisomistusolettama. Sitä kuitenkin sovelletaan vain, jos avopuolisoiden välisestä sopimuksesta tai olosuhteista muutoin ei käy selville, kumman avopuolison omaisuuteen jokin irtain esine kuuluu.

Hyvitys avoerossa

Yleensä parisuhteessa molemmat avopuolisot työskentelevät tasaveroisesti yhteisen talouden hyväksi kykyjensä mukaan. Jos toinen avopuoliso on kuitenkin työskennellyt tai panostanut varallisuudellaan yhteistalouden hyväksi siten, että hän on toimillaan kartuttanut tai auttanut säilyttämään toisen avopuolison omaisuutta, tilanne voi johtaa perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella avoliiton päättyessä.

Yhteistalouden hyväksi annetuksi panokseksi katsotaan esim. työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi, varojen käyttö yhteiseen talouteen, varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen tai muu näihin verrattava toiminta. Panos voi yhtä hyvin olla niin työnä kuin taloudellisena sijoituksenakin annettu panostus yhteiseen tai toisen avopuolison talouteen. Omaan omaisuuteen sijoitettu työ tai varallisuus ei ole panos yhteisen talouden hyväksi.

avoero

Esimerkkinä yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta on taloustyö kotona toisen avopuolison kartuttaessa omaisuuttaan työelämässä. Jäämällä kotiin ja huolehtimalla kotitaloudesta sekä mahdollisista yhteisistä lapsista avopuoliso antaa toiselle avopuolisolle mahdollisuuden keskittyä työelämään ja kartuttaa omaisuuttaan. Yhteisenä kotina käytetty asunto voi tällöin myös olla työssä käyvän avopuolison nimissä. Jos avoerossa kotona pitkään työskennellyt avopuoliso ei saisi hyvitystä panoksestaan yhteisen talouden hyväksi, kodin ulkopuolella työssä käynyt avopuoliso on voinut saada perusteetonta etua toisen avopuolison kustannuksella.

Muita esimerkkejä mahdollisista hyvitykseen oikeuttavista panoksista ovat merkittävä rakennus- ja korjaustyö tai vastaavan varallisuuden sijoittaminen toisen omistamaan rakennukseen tai muuhun omaisuuteen tai pitkäaikainen hoivatyö kotona toisen avopuolison hyväksi. Tavanmukaista yhteisestä omaisuudesta huolehtimista ei ole tarkoitettu hyvitykseen oikeuttavaksi panokseksi, ellei se ole ollut merkittävän yksipuolista ja pitkäkestoista.

Oikeutta hyvitykseen ei kuitenkaan ole, jos yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta koitunut perusteeton etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen. Perusteettoman edun vähäisyyttä arvioitaessa otetaan huomioon kummankin avopuolison taloudellinen kokonaistilanne. Hyvityksen määrä perustuu kokonaisvaltaiseen harkintaan puolisoiden panoksesta. Hyvityksen määrän ei tarvitse perustua esimerkiksi tarkkoihin euromääriin tai olemassa oleviin tositteisiin, vaan hyvitystä määrättäessä otetaan huomioon omaisuuden omistussuhteet, avoliiton aikainen panos yhteistalouteen, panoksen vaikutus omaisuuden säilymiseen ja karttumiseen sekä muut puolisoiden talouteen vaikuttavat seikat.

Oikeus hyvitykseen ei olekaan henkilökohtainen, vaan se siirtyy kuoleman jälkeen avopuolison perillisille. Hyvitysvaatimuksen voi vastaavasti tehdä myös avopuolison perillisille. Oikeus hyvitykseen ei ole voimassa määräämättömän ajan, vaan vaatimus hyvityksestä on tehtävä ajoissa.

Avopuolisot voivat sopia yhteistalouden hyväksi annettujen panosten hyvittämisestä keskinäisin sopimuksin myös avoliiton aikana. Jos haluaa välttää etukäteen mahdolliset ristiriitatilanteet avoerossa, avopuolisot voivat tehdä sopimuksen jaettavasta omaisuudesta mahdollisen eron sattuessa, lisäksi sopimuksella kannattaa etukäteen huomioida mahdolliset veroseuraamukset omaisuuden siirtotilanteissa.

 

Jos avoerossa ei päästä sopuun omaisuuden erottelusta

Jos avopuolisot eivät avoerossa pääse sopimukseen omaisuuden erottelusta tai avopuolison avustuksesta, voidaan tuomioistuimelta hakea pesänjakajan määräämistä. Pesänjakajan määräämistä voi hakea myös kuolleen avopuolison perillinen. Pesänjakaja toimittaa omaisuuden erottelun, kuten perinnönjaosta säädetään. Jos pesänjakajan toimittamaan omaisuuden erotteluun tai avustuksen määräämiseen ei olla tyytyväisiä, pesänjakajan ratkaisua voidaan moittia tuomioistuimessa.

 

Miten yhteisen kodin käy avoerossa?

Avopuolisolla ei ole perintöoikeutta tai oikeutta hallita jäämistöä jakamattomana, kun avoliitto päättyy toisen kuolemaan. Isoja ongelmia voi tulla, jos testamentti tai sopimus omaisuuden erottelusta on tekemättä ja asunto on kuolleen avopuolison omaisuutta, koska eloon jääneellä avopuolisolla ei ole samanlaista oikeutta jäädä asumaan yhteiseen kotiin, kuten aviopuolison kuolemantapauksessa on. Jos sopimusta ei ole tehty tai kuolintapauksessa testamenttiakaan ei ole laadittu, voi yhteinen koti olla entinen koti, ellei avopuolison tai avopuolison perillisten kanssa pääse yksimielisyyteen omaisuuden jakamisesta.

 

Omaisuuden erottelu avoerossa

Koska avopuolisoilla ei ole avio-oikeuteen rinnastettavaa oikeutta toistensa omaisuuteen, toimitetaan avoerossa osituksen sijaan omaisuuden erottelu. Se kuitenkin toimitetaan vain, jos avopuoliso tai avopuolison perillinen sitä vaatii. Lakiin perustuvaa velvoitetta omaisuuden erottelulle ei ole.

Omaisuuden erottelusta voidaan sopia laatimalla omaisuuden erottelukirja, joka on tehtävä samassa muodossa kuin ositus tai perinnönjako. Sopimuksen osapuolia ovat joko molemmat avopuolisot tai toinen avopuoliso ja kuolleen avopuolison perilliset.

Vaikka lähtökohtaisesti omaisuuden omistajuussuhteet eivät omaisuuden erottelussa muutu, on samassa yhteydessä mahdollista purkaa esimerkiksi yhteisomistussuhteet siten, että omaisuutta siirtyy avopuolisolta toiselle tai että avopuolisoiden omistusosuudet muuttuvat. Tästä syystä omaisuuden erottelulta edellytetään määrämuotoa, koska erottelukirja toimii samalla saantokirjana esimerkiksi kiinteistöä tai muuta rekisteröintiä vaativaa omaisuutta rekisteröitäessä. Omaisuuden erottelukirjan tekeminen kirjallisena on tarpeen myös todistelusyistä. Kirjallinen muoto on välttämätön, jos erottelukirjan haluaa rekisteröidä maistraattiin, minkä avulla saa suojaa toisen avopuolison velkojien mahdollisilta erottelun peräyttämisvaatimuksilta.

Koska omaisuuden erottelulle ei ole annettu määräaikaa, omaisuuden erotteluun sidottu hyvitysvaatimuksen raukeamisaika voi periaatteessa jatkua loputtomiin, jos avopuolisot eivät erottele omaisuuttaan avoerossa. Varallisuussuhteiden ennakoitavuussyistä lakiin on kuitenkin säädetty tietty aika hyvitykselle, oikeus hyvitykseen raukeaa kolmen vuoden kuluessa avopuolison kuolemasta tai siitä, kun avopuolisot muuttivat pysyvästi erilleen. Erilleen muuton pysyvyyttä arvioitaessa otetaan huomioon muiden avoliiton tunnusmerkkien, kuten parisuhteen ja yhteistaloussuhteen jatkuminen erilleen muutosta huolimatta. Avoliitto voi päättyä avoeroon tai kuolemaan esimerkiksi pitkän työkomennuksen tai sairaalassaolojakson aikana, jolloin kolmen vuoden vanhentumisaika lasketaan alkavaksi vasta siitä hetkestä, kun avoliitto tosiasiallisesti päättyi. Kolmen vuoden raukeamisaika vastaa velan yleistä vanhentumisaikaa.

Asianajotoimisto Reijonen palvelee kaikissa asianajajan toimialaan kuuluvissa kysymyksissä. Toimistomme on Porvoon keskustassa.

Ota yhteyttä!

Asianajotoimisto Reijonen Oy

Lundinkatu 10 B 34 A

06100 Porvoo

040 557 4283

 

Y-tunnus 2369822-9

 

minna.reijonen@reijonenlaw.fi